Raamatun viimeinen kirja, Johanneksen ilmestys, on kiehtonut ihmismieliä aina ja saanut kahden vuosituhannen ajan jopa tuhansia selitysvariaatioita. Se on ”apokalypsi” eli ’ilmestys, joka poistaa peitteen’ Jeesuksen Kristuksen merkityksestä koko ihmiskunnalle. Cayce antoi vastauksia Ilmestyskirjaa koskeviin kysymyksiin ”Iloisten rukousauttajien ryhmälle” kymmeninä eri lukemuksina 1930-luvulta alkaen.
Johanneksen ilmestys
Ilmestyskirjan kirjoittaja oli viimeksi valittu, nuorin ja Jeesuksen rakkain opetuslapsi Johannes. Hän kirjoitti myös Johanneksen evankeliumin sekä kolme Johanneksen kirjettä. Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan noin vuonna 90 jKr. Aigeian meren Patmos-saarella, jonne hänet oli karkotettu kristittyjen vainojen aikana. Aiemmin Roomassa kärsi marttyyrikuoleman opetuslapsi Pietari, jolle Jeesus antoi Taivasten valtakunnan avaimet. Pietari oli luvannut ennen kuolemaansa Johannekselle, että hän tulee tapaamaan tätä kuolemansa jälkeen. ”Mutta minä olen huolehtiva siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin aina voisitte tämän muistaa.” (2. Piet. 1:15.) Cayce paljasti tästä lisätietoja, joita ei löydy Raamatusta. Lupauksensa mukaan Pietari tuli tapaamaan Johannesta: hän saapui henkimaailmasta Johanneksen näkyyn hämmästyttävällä tavalla - yhtenä enkelinä. Pietari enkelin ominaisuudessa kieltää kumartamasta itseään muun muassa sanoilla: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa…” (Ilm. 19:10 ja 22:9)
Ilmestyskirja sielun tiekarttana
Ilmestyskirjan pääroolissa on Jeesus Kristus, ”Karitsa”, Ihmisen poika. Hänen ensisanansa ovat: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen…” (Ilm. 1:17) Cayce kertoi, että todellinen symboliikan avain Johanneksen ilmestykseen on sisällämme eli ruumiimme temppelissä, jossa Luojamme on luvannut kohdata meidät. Profetianomainen kirja kertoo meille henkisestä kasvusta, kasvun vaiheista sekä erilaisista voimista, jotka vastustavat kehitystämme kohti hengellistä uudestisyntymistä, Kristus-tietoisuutta ja Jumalaa.
Ilmestyskirjan symbolit edustavat ”itseä” sen eri muodoissa: fyysistä kehoa, sielullista kehoa ja henkistä kehoa. Tässäkin toimii kolmisidonnaisuus kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki -yhteydessä. Matka kuljetaan alkaen Eedenistä toiseen ääripäähän, kohteena ”uusi taivas, uusi maa”. Kehityksessä Jeesus Kristus on ”ensimmäinen ja viimeinen” - A ja O eli alku ja loppu, kuten kreikan kielessä ensimmäinen kirjain on alfa ja viimeinen kirjain omega.
Ensimmäinen kolmannes kirjasta kuvaa symbolien avulla tätä kolmisidonnaista olemustamme ja loput kaksi kolmannesta sisältävät tietoutta henkisen kehityksen menetelmistä. Kirja paljastaa myös, mitä vaikeuksia jokainen kohtaa kulkiessaan kehityksessään ylöspäin ja mitä kokee eri puhdistautumisvaiheiden aikana.
Ilmestyskirjassa toistuu usein ilmaus ”jolla on korvat, se kuulkoon” kehotuksena ymmärrykseen. Cayce välitti sellaisen tiedon, että joka ainoan sielun, missäpäin tahansa maailmankaikkeutta onkin, on alettava joskus kuunnella Lähettäjänsä, Luojan, hiljaista ääntä ja kutsua palata Lähettäjänsä luo. Me ihmiset olemme sieluinemme ja reinkarnaatioittemme kautta tällä paluumatkalla.
Ilmestyskirja on sielun kartta maallisen vaelluksen ajaksi, kartta, jonka avulla fyysinen mielemme löytää tien kohti korkeampaa valtakuntaa sekä Jumalan kohtaamista. Ilmestyskirjan ymmärtäminen edellyttää tiedon lisäksi sisäistä työskentelyä. Ilmestys osoitti Johanneksellekin ensisijaisesti hänen tiensä rukouksen ja meditaation kautta kohti korkeampaa tietoisuutta. Tässä artikkelissa selvitetään muutamia kohtia Ilmestyskirjasta Edgar Caycen antamien tietojen ja symbolien tulkinnan valossa.
Energiakeskukset
Cayce kertoi, että sisällämme toimivilla seitsemällä umpirauhasella on ainutlaatuisen tärkeä merkitys ihmiskehossa. Näiden rauhasten energiakeskuksia nimitetään chakroiksi. Caycen mukaan chakrat ovat ihmisen henkisiä energiakeskuksia sekä kanava sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Chakrat ovat myös merkittävä osa Ilmestyskirjan tulkintaa, ja ne on mainittu yli 50 kertaa pyhänä seitsenlukuna.
Ilmestyskirjassa mainitut seitsemän seurakuntaa edustavat kukin yhtä henkistä kehitysvaihetta ja chakraa. Kehitys kulkee seurakunnasta toiseen, chakra chakralta alhaalta ylös neljän alimman kautta ja yhä korkeammalle kolmeen ylimpään chakraan ja kohti Kristus-tietoisuutta. Tämä tarkoittaa uudestisyntymistä uuteen ymmärrykseen.
Läpi koko Ilmestyskirjan kulkevat kuvaukset hyvän ja pahan taistelusta sisällämme. Voitot ja häviöt seuraavat toisiaan. Tapahtuu edistymistä ja taantumista. Tämän kamppailun voittaja pääsee takaisin Jumalan yhteyteen, seitsemännen chakran alueelle tilaan, johon meidät alun perin luotiinkin.
Seitsemän chakraa kytkeytyvät paitsi alkuseurakuntiin myös sinetteihin ja enkelien pasuunan puhalluksiin sekä moniin muihinkin Ilmestyskirjan symboleihin. Caycen välittämän tiedon mukaisesti chakrat kytkeytyvät monipuolisesti ja mielenkiintoisesti myös peruselementteihin, väreihin, sävelasteikkoon ja planeettoihin.
Ilmestyskirjan hengellä on erityistä asiaa kaikille seitsemälle Vähän-Aasian kristilliselle alkuseurakunnalle, chakralle. Henki puhuttelee kutakin seurakuntaa ja kertoo sen sisäisen tilan, vahvuudet ja heikkoudet, antaa ohjeita ja kutsuu sitä voittamaan heikkoutensa. Seuraavaksi käydään läpi seurakuntien ja muiden symbolien kytköksiä chakroihin ja henkiseen kehitykseen.
Neljä maallista tasoa
Neljän alinta chakraa muodostavat ruumiin maallisen osion. Kehityksen ensimmäiseen tasoon ja juurichakraan (joka on yhteydessä sukupuolirauhasiin) liittyy ensimmäinen seurakunta Efeso. Sen hengellistä tilaa kuvaavat hyveenä ahkeruus ja kärsivällisyys ja heikkoutena ensirakkauden hylkääminen. Ensimmäistä tasoa edustavat myös ensimmäisen sinetin avaaminen ja ensimmäinen pasuunan puhallus. Valkean hevosen ratsastaja seppeleineen ja jousineen edustaa hengen voittokulun alkua lihallisessa ihmisessä. Ensimmäisen pasuunan puhalluksen jälkeen maata, puita ja ruoho paloi symbolina maallisten vaikutusten poistamiselle.
Seuraavaa tasoa ja napachakraa (joka sijaitsee Leydigin soluissa) edustaa toinen seurakunta, Smyrna, jonka tilaa kuvaa ahdistuksesta ja köyhyydestä kärsiminen. Toiseen energiakeskukseen liittyvät myös toisen sinetin avaaminen ja pasuunan puhallus. Tulipunaisen hevosen ratsastajalla on suuri miekka ja valta poistaa rauha maan päältä sekä saattaa ihmiset orjuuttamaan toisiaan. Ihmiset eivät voi jäädä maalliselle tasolle, vaan meidät on pakotettava etsimään henkeä. Pernachakran kolmatta energiakeskusta (joka liittyy lisämunuaisiin) edustaa Pergamon seurakunta, johon liittyvät uskollisuus ja heikkoutena pahan opeista kiinni pitäminen ja viettelysten asettaminen. Kolmanteen tasoon liittyvät kolmannen sinetin avaaminen ja pasuunan kolmas puhallus. Mustan hevosen ratsastaja voi vaa’allaan mitata maalliset osat ja antaa enemmän tilaa hengelliselle itselle. Kokemuksiemme kautta ne tiukentavat meidät syvempään tiedon olemukseen ja aikojen viisauteen. Pasuunan toisen ja kolmannen puhalluksen vaikutukset merkitsevät maallisten ja ruumiillisten vaikutusten vähentymistä hengellisten tieltä.
Sydänchakraa (joka sijaitsee kateenkorvassa) edustava neljäs seurakunta on Tyatira. Sen hyveitä ovat muun muassa usko ja palvelukset ja heikkoutena väärien opetusten salliminen. Neljännen sinetin avaamisen jälkeen hallavalla hevosella saapuu ratsastaja, jonka nimi on kuolema. Se saa oikeuden tappaa neljäsosan maasta sekä levittää nälänhätää, mikä symboloi sitä, että tehdään tilaa hengellisille vaikutteille. Neljännen pasuunanpuhalluksen jälkeen osa taivaankappaleista pimenee, eli valo väistyy Kristuksen valon tieltä.
Taivaalliset tasot
Viidennen chakran eli kurkkuchakran (joka sijaitsee kilpirauhasessa) myötä noustaan kolmen ylimmän chakran muodostamaan taivaalliseen osioon. Viides Sardeen seurakunta on osin tahriintumaton mutta epätäydellinen. Viidennen sinetin avaamisen jälkeen marttyyreita pyydettiin pysymään levollisina, sillä kehitysprosessi päättyisi pian. Viidennen pasuunan puhalluksen jälkeen avattu syvyyden kaivo edustaa asioita, jotka ovat kaukana Jumalasta, ja se on valaistava ja puhdistettava pimeydestään.
Kuudennella, Filadelfian seurakunnalla ei ole heikkouksia, ja sitä edustavat sanat avoin ovi. Se liittyy kruunuchakraan, joka on sielun toinen asuinpaikka kehossa (ja joka on yhteydessä käpylisäkkeeseen). Kuudennen pasuunan puhaltamisen jälkeen neljä enkeliä on valmiina tappamaan kolmasosan ihmisistä eli puhdistamaan kolmasosan alempien chakrojen vaikuttavista voimista. Kuudennen sinetin avaamisen jälkeen maalliset halut varisevat ja voimistuvat hengelliset väristykset avaavat lihallisen ruumiin kuin suuri maanjäristys. Johannes saa käskyn syödä kirjakäärön, joka edustaa tietoa: ”Se on karvasteleva vatsassasi, mutta suussasi se on oleva makea kuin hunaja.” (Ilm. 10:9) Hengellisen totuuden tietäminen on makeaa, mutta sen toteuttaminen on karvasta.
Seitsemättä tasoa edustaa kolmannen silmän chakra (joka liittyy aivolisäkkeeseen). Ilmestyskirjan seitsemäs seurakunta on Laodikean seurakunta, jota kuvataan sanoilla ei kylmä eikä palava ja jota neuvotaan monin tavoin. ”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan” (Ilm. 3:19). Tähän korkeimpaan tasoon ja päämäärään kaikki kehityksemme tähtää. Seitsemäs sinetti avataan, ja tulee rauha, äänettömyys: ”Herätkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä”, sanotaan psalmissa. (Ps. 46:10) Seitsemän enkeliä eli kehon seitsemän henkisen keskuksen enkelit seisovat Jumalan edessä.
”Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasuunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ’Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.’ Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa.” (Ilm. 11:15 ja 16) Caycen mukaan 24 vanhinta edustavat kahtatoista aivohermoparia. Ne kumartavat siirtääkseen huomiomme maallisista asioista taivaalliseen osioon. Karitsa ja vaimo edustavat uutta tietoisuuttamme levollisuudessa ja rauhassa. Sekä puolen hetken äänettömyys että lasinen meri edustavat rauhan välttämättömyyttä.
Tähän Kristus- ja Jumala-tietoisuuteen eivät enää yllä mitkään alempien chakrojen voimat. Ne voimat on tässä vaiheessa voitettu. Uusi Jerusalem laskeutuu maan päälle, eli taivaallinen olotila on tuolloin keskellämme ”...ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva…” (Ilm. 21:4)
Kun Caycelta kysyttiin Kristus-tietoisuuden määritelmää, saatiin tällainen vastaus: Se on kunkin sielun avautumisen tila Jumalan tahtoon, pysyvä mielentila ja sielun havaitseminen olevansa ykseydessä Jumalan kanssa. Se on sielun maanpäällisen elämän korkein päämäärä. Ilmestyskirja kertoo, että saamme Kristus-tietoisuudessa sielullemme uuden nimen: ”Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.” (Ilm. 2:17)